keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Iso paha susi!

Iso paha susi, Iso R, Iso Vaalee, Mahtikikki, Läskipää.. No kukas muukaan kuin...

Reiksu
Jatkan taas koira kerrallaan ja tänään vuorossa on iso paha silmäteräni, ensimmäinen huskyni, päivieni piristys...ja kauhistus...

Kurkkasin tuossa alkajaisiksi, että millaiseen kohtaan olen Reiksu-tarinoinnissani jäänytkään... ENSIMMÄISET VETOTREENIT? Olenko puhunut Reiksusta viimeksi ensimmäisten vetotreenien yhteydessä?? No joo ensimmäiset vetotreenit oli ja meni.. sitten toiset.. sitten kolmannet ja hups, yhtäkkiä onkin mennyt jo kokonainen pahamaineinen ensimmäinen kausi. Ja hyvinhän se meni, saan olla ylpeä pojastani. Tuolta muskelipesältä ei muuten puutu kokoa eikä voimaa. Minulta välillä kyselläänkin, että miten ihmeessä saan kahta isoa urosta pideltyä..salaisuus..en aina saakkaan.. Johtajaa Reiksusta ei välttämättä koskaan tule sen häsäävän luonteen vuoksi, mutta se ei haittaa, sillä tuo voimapesä tulee ehdottomaksi oikeuksiinsa pyöräkoirana. (Pyöräkoira juoksee valjakossa taaimmaisessa parissa, ja se on valjakon raskain ja eniten voimaa vaativa paikka juosta)

Murrosikä aiheutti jokusia kummallisuuksia valjakossa kesken kauden. Esimerkiksi isojen vehkeiden kuten traktorien ohitus muuttui pelottavaksi ja ohitukset tehtiin pääasiassa ojan kautta. Myös tauot vietettiin usein ojassa loikoillen :D Lisäksi pissahätä yllätti usein kesken lenkin, mutta kuitenkin pissaaminen liinoissa osoittautui liian epämiellyttäväksi, vaikka yritettiin pysäytellä valjakkoa niin, että Reiksu jäisi esimerkiksi heijastintolpan kohdalle.

Murkkuikä toi kyllä muitakin erityispiirteitä, jotka näkyivät sitten valjakoinnin ulkopuolella. Korvat katosivat ja niiden tilalle alkoi kasvaa ego. Omat henkilökohtaiset tutkimukseni ovat osoittaneet, että mitä isompi pää, sitä isompi ego..joten Reiksun pään kokoa katsellessa voitte uskoa, että siellä todellakin oli tilaa massiiviselle egolle. Satunnaista murinaa parille tietylle ihmiselle, sekä joillekin uroskoirille. Vieläkin Reiksulla on vähän jotain hampaankolossa yhtä toisen lauman isopäistä urosta kohtaan, mutta mitään tappelua ei kuitenkaan ole ikinä syntynyt, vaikka ovat yhdessä vapaanakin ulkoilleet.

Ja ne korvat..oi korvat.. Hyvästi vapaana juostut metsäretket. Sillä sekunnilla kun hihna irtosi pannasta, sait katsella loittonevan huskyn sulokkaasti keinuvia pakaroita. Aina se tuli takaisin.. AINA.. Mutta se lenkki minkä se teki ennen kotiinpaluuta, oli vähän liian pitkä äidin mielestä. Kun koitit huudella ja houkutella namilla, se vaan näytti keskaria ja huusi "HAHAA ÄLÄ EDES KUVITTELE" ja juoksi pois. Sen aidatulta pihalta sisälle saaminen muuttui myös niin vaikeaksi, että lopulta nopeat kusetukset hoidettiin flexin päässä muiden ulkoillessa vapaana.

Pian alkaa olla puoltoista vuotta mittarissa ja vaikein kausi alkaa olla takanapäin. Flexi on jäänyt hyllyyn ja Reiksu alkanut tulla kiltisti sisälle pyydettäessä. Vetolenkin jälkeen sen on voinut päästää vapaaksi myös aitaamattomalle tontille ilman, että se on häippässyt mihinkään. Se on oppinut rauhoittumaan sisälle päästessään, ja siirtyy nykyään ensimmäisenä makoilemaan muiden vielä trimpatessa ja leikkiessä. Mutta sama vanha jarruton kaistapää se on silti. Se joka juoksee ensimmäisenä ovelle, kun kuulee vieraan tulevan kylään, ja murtaa matkamuistoksi tältä nenän rakkaudellaan. Se joka huutaa "YLLÄTYYYS" ja hyppää sohvalla makaavan äidin pallean päälle. Se joka alkaa pitää vinkulelua muistuttavia ääniä, kun ei millään malttaisi pysyä paikallaan. Se joka istuu tälläkin hetkellä mun vierellä, kun kirjoitan tätä postausta. Se täydellisesti mun sydämeni vienyt iso paha susi, joka sai menkkahuuruisen äidin yks ilta itkemään pelkästä ajatuksesta: "Mahtaakohan se ymmärtää, kuinka paljon mä sitä rakastan..."

Reiksu joulutunnelmissa jouluna 2016


Reiksu on tunnettu myös nimellä kielieläin